Noidan polku

Se kaikki alkoi lumihiutaleen putoamisella. Pieni, heleä lumihiutale leijaili hitaasti alas taivaalta, alaspäin pudoten mutta kuin yhä hidastuen, enemmän ja enemmän ja lopulta, kuin lopulta pysähtyen paikalleen. Se kutsui minua.

Jokainen meistä, joka kävelee, tai tuntee, että haluaa kävellä noidan polkua on tuntenut jossain vaiheessa elämäänsä kutsun: Oli se pysähtynyt hetki pimeän tähtitaivaan alla, myrskyinen meri joka mylvii sinulle, synkkä tiheä metsikkö vaikka aikaa ja paikkaa tai vaikka vain tuulenvire joka tuntee ohjaavan sinua oikeaan suuntaan, jokainen meistä joka on kuullut kutsun, tietää mistä puhun.

Noidan polku on se metsän peittämä, fyysinen ja oikean tai vain mielen syvyyksien kuvittelema polku, joka vie sinua läpi syksyisen värikkään metsän kohti kutsuasi. Sinun on vaikea määritellä mikä se kutsu on, mistä kutsu on lähtöisin tai mitä varten kutsu on sinulle tehty, mutta tiedät varmuudella ainoastaan sen, että se on kutsu sinulle. Luonto kutsuu sinua.

Jokaiselle aidolle noidalle läpi tämän sinisen pallon yksi asia on yhteinen riippumatta polusta, uskosta, kirjoista tai tekniikoista: Luonto on kutsunut meistä jokaisen tälle polulle ja se on polku jota haluamme kulkea.

Mikä noita sitten on? Noita on henkilö, sukupuolesta riippumatta, henkilö, joka tuntee yhteyden ympäröivään maailmankaikkeuteen ja luontoon, ja joka uskoo että se yhteys mahdollistaa meille tavan toimia tämän yhteyden kanssa; Oli kyse sitten luonnon palvomisesta, toiveiden ja loistujen laatimista asioiden aikaansaamiseksi tai vaikkapa asioiden ennaltatietämistä se kaikki kuuluu yhden sanan alle: Noita.

Noitia on yritetty läpi vuosituhansien määritellä tiettyjen sukupuolien, leimojen, lähtökohtien, sanojen tai kirjojen väliin mutta meitä on ollut aina. Me olemme se alkuperäinen ensimmäinen uskonto ja jäänne ajasta jolloin eläin jota nykyään kutsutaan ihmiseksi oli paremmin yhteydessä ympäristönsä ja maailmankaikkeutensa kanssa.

Noitia on ollut aina: Olemme olleet kyläparantajia, olemme olleet heimoshamaaneja, olemme olleet niitä hulluja kylän akkoja ja ukkoja joita on pelätty mutta silti joilta on tultu aina kysymään neuvoja ja me olemme niitä viimeisiä kylähulluja jotka näkevät tämän pysähtymättömän maailman lävitse sen pysähtyneisyyden joka monilta meiltä niin unohtuu.

Me emme ole kadonneet. Me olemme vieläkin täällä. Haastakaa meidät: Naurakaa meidät pois, polttakaa meidät roviollanne, kieltää uskomme tieteellä ja faktoilla mutta me olemme silti täällä koska me olemme olleet aina täällä. Me muutamme nimeä, ikää, paikkaa ja tapaa, mutta me tulemme silti aina olemaan täällä. Me olemme noitia.

Ihmiset eivät rakasta mitään enempää kuin luokitella asioita koska on lähes rikollisen vaikeaa antaa asioiden vain olla. Tämän vuoksi yleinen käytännönmäärittely noidalle on helpoin tapa joka kertaa paljon ja niin äärettömän vähän:

Noita on henkilö jolla uskotaan olevan maagisia voimia ja joka harjoittaa taikuutta, ennustamista ja henkien kutsumista. Historiallisesti noitiin on liitetty kansanperinne, mytologia ja uskonnolliset kontekstit. Nykyaikana termi voi viitata myös nykypakanismia tai muita luontoon perustuvia hengellisiä perinteitä harjoittaviin henkilöihin.

Eikö olekin tylsämielistä? Suomalainen sanoittajamestari Juice Leskinen lauloi laulussaan Kylähullu tilanteesta jossa maailma tasapäistyy, ihmiset lokeroidaan ja kaikki mikä ei ole standardinmukaista ja helposti lokeroitavaa yritetään pakottaa omaan lokeroonsa. Noituus ja pakanuus on yksi näitä asioita joita on yritetty lokeroida niin monen sadan vuoden ajan.

Me voimme millon tahansa mitata kenen tahansa silmien välisen etäisyyden mutta se ei kerro mitään mitä henkilö niillä silmillä näkee. Me voimme kategorioida tarkan visuaalisen datan silmien ja näkökohteen välillä mutta se ei kerro mitä katsoja näkemästään tuntee. Me voimme skannata ihmisen aivot ja yrittää rakentaa tekoälymalleja jotka simuloivat tunteita mutta sekään ei kerro mitä asiat mitä ihminen kokee ja näkee silti merkisevät hänelle.

Niin noituus, kuin myöskään noidat, tai luonto ja sen energia, eivät ole kategeroivissa: Me tai meidän polkumme ei ole määriteltävissä eikä sitä pitäisi edes yrittää määrittää-- Me olemme noitia. Me harjoitamme noituutta. Sen pitää riittää tiedoksi.

Suurimmat matkat alkavat aina pienillä askeleilla. Tunnetko luonnon kutsun? Tunnetko sen, kun jokin maailmankaikkeudessa huhuaa sinua pois jatkuvan pysähtymättömän alatipyörivän betonisen rattaiston maailmasta ja tunnet löytäväsi rauhan ja yhteyden luonnosta? Onneksi olkoon. Olet yhden askeleen lähempänä totuutta maailmasta.

Luonnon ja maailman voimakas kutsu ei aina tarkoita sitä että henkilö on noita tai hänen pitäisi määritellä itsensä noidaksi-- se tarkoittaa sitä, että sinä olet muutaman prosentin järkevämpi ja lähempänä luontoa kuin suurin osa niistä jotka kiiruhtavat hektisen maailman lävitse näkemättä edes todellista itseään peilistä.

Noidan ja noituuden harjoittajan erottaa luonnonkulkijoista se, että heidän tapansa ja kykynsä työskennellä luonnon ja maailman kaikkeuden kanssa on olla osa luontoa ja hyväksyä se että maailmamme on suurempi kuin sen elektronien yhteissumma. Noituuden harjoittajat eli me noidat pyrimme kohtaamaan maailmankaikkeuden sielumme ja sydämemme kautta.

Noituuden harjoittamisen lähtökohta on hyväksyä oma äärettömän pieni osansa maailmankaikkeudessa ja tajuta olevansa vain äärettömän pieni ja mitätön pisara. Ei ihmisten, ei teknologian, ei betoni- ja teräsmaailman keskellä vaan kaiken keskellä. Seuraava askel tästä on hyväksyä olevansa osa luontoa ja maailmankaikkeutta siinä missä itikka, puun lehti tai tuuli on, ei sen arvokkaampi, ei sen vähäisempi.

Kun ihminen hyväksyy oman osansa ja tajuaa olevansa vain yksi saarninlehti muiden joukossa, on matka alkanut.

Tämä matka pitää sisällään kuulemisen taidon joka tapahtuu sielun ja sydämen kautta: Sinun on opittava oman tapasi ja oman polkusi kautta, ei kenenkään muun määrittelemänä kuuntelemaan luonnon ja henkien kuiskaukset, tuntea ajan ja paikan kosketus ja hyväksyä se että luonto ja maailmankaikkeus tulevat kohtelemaan sinua samalla tavalla kuin sinä kohtelet niitä: Osoita kunnioituksesi niitä kohtaan ja ne kunnioittavat sinua.

Aidossa noituudessa ei ole ohjekirjoja, tarkkoja toimintamalleja tai tapoja vaan se opitaan tekemällä ja tutkimalla. Vanhoista tavoista sekä muiden poluista voi aina ottaa viitettä mutta aito noita löytää its polkunsa ja toimintatapansa, joko seuraamalla muiden askeleita kunnes oma askel on tarpeeksi vahvaja rohkea tai ottamalla paloja sieltä ja täältä muodostamalla oman noituutensa.

Mistä haparoiva askel sitten löytää ne jäljet joita seurata? Ota ensimmäinen askeleesi tästä: Mene luonnon keskelle ja kuuntele- Hyväksy olevasi osa kaikkeutta ja kun tunnet sen kosketuksen, älä pelkää puhua luonnolle äläkä pelkää pyytää siltä asioita joita itse luonto voi tehdä. Muista: Toiveesi voi vain puhaltaa putoavaa lumihiutaletta oikeaan suuntaan mutta ei pakottaa sitä laskeutumaan siihen mihin haluat.

Harjoitan, siis olen. Tässä on noituuden syvin ydinmääritelmä. Noituuden harjoittaminen tekee minusta noidan mutta mitä se käytänössä sitten on? Noituuden harjoittaminen voidaan raadollisesti jakaa kolmeen osaan joiden ei tarvitse olla tasapainossa keskenään: Näkijä, Kokija ja Tekijä.

Näkijä

Näkijäksi voidaan nimittää henkilöitä jotka jollain tasolla, oli kyse sitten fyysisestä näkemisestä, enteiden eli tulevien tapahtumien tulkinnasta, asioiden tietämisestä ilman suoraa kontaktia tai asioiden aistimisesta, jollain yliluonnollisella tasolla tuntee ja tietää asioiden laidan mitä muut normaalit ihmiset eivät koe, näe, haista tai kuule.

Näkijä voi tuntea toisten ihmisten tai paikkojen energiaa, nähdä tulevaisuuden, tietää tulevia tapahtumia, kohdata henkiä tai yliluonnollisia luonnonolentoja tai muulla tavalla omistaa kykyjä ja taitoja jotka ovat normaalien ihmisten tavoittamattomissa. Isoäitini kutsui niitä etijäisiksi, eli ennusteeksi tulevaisuudesta. Minä kutsun sitä näkemiseksi.

Kokija

Kokijaksi voidaan kutsua ihmistä, jotka osaa kohdata luonnon ja maailmankaikkeuden siinä missä itsensä. Jokainen noita on yleensä aina ensimmäiseksi kokija ennen mitään muuta: Hän tuntee maailmankaikkeuden sykkeen, luonnon hengityksen ja energian kosketuksen joka on kaikkialla ympärillämme.

Ihmisestä riippuen kokija voi saada vain pintapuolisen raapaisun kaikkeudesta ympärillämme tai upota siihen täysin. He voivat olla transsissa huutavista shamaaneista kulmalla hiljaisesti istuviin ihmisiin tai ruohikossa alasti makaaviin ja nauraviin henkilöihin. Kokeminen on jokaiselle täysin omanlaatuinen ja yksilöllinen kokemus.

Tekijä

Tekijä on aktiivisen noituuden harjoittaminen: Hän voi kirjoittaa toiveensa loitsuna paperille, sulkea paperin ja polttaa sen takassaan, hän voi piirtää maahan riimuja veitsellään toteuttamaan toiveita tai suojaamaan, hän voi puhua tai esittää toiveita hengille, maanväelle tai luonnonjumalille tai hän voi tehdä loitsuja yksin kynttilän valossa pimeässä huoneessaan.

Tärkein asia mikä tekijässä on, on se, että hän ei ole sidottu tiettyyn toimintamalliin tai tapaan: Jokainen meistä löytää omansa parhaimman ja mukavimmalta tuntuvan tapansa tehdä omat loitsunsa, toiveensa ja tehtävänsä. Älä rajoita itseäsi. Ole vapaa.